NOKKONEN KUITUKASVINA

OSTAMASI TUOTTEEN MATERIAALI JA SEN ALKUPERÄMAA

Nokkoslanka ja -kangas on nepalilaisten naisten vuorilta keräämistä nokkoskasveista, heidän itsensä käsityönä valmistamaa lankaa ja kangasta.

SannoDesign tuo itse, tuotteissa käytetyt nokkoslanka ja -kangas materiaalit Suomeen. Kaikki myymämme nokkoslanka ja -kangastuotteet, on käsityönä valmistanut Ritva Saihila / SannoDesign Suomessa.

Pesuohjeet: tuotteet voi pestä pesukoneessa (pesupussissa) 40ºC

Kuivaus: muotoon venytys, tasokuivaus

Silitys: ··· (kolmosella)

HUOMIO! Nokkoslangasta saattaa vielä irrota pieniä kuitupalasia (päistäreitä), ensimmäisillä pesukerroilla, joten suosittelemme tuotteiden pesua erillään muusta pyykistä. pesupussia käyttäen.

Mikkelissä, pitkään nokkosen ominaisuuksia tutkineen Bertalan Galambosi on unkarilainen, 33 vuotta Suomessa asunut yliagronomi on lähes koko ikänsä viettänyt yrttejä tutkien.

Tässä hieman historiallisia perustietoja nokkosen käytöstä kuitukasvina ja sen käytöstä tekstiilien valmistuksessa.

Historiaa

Nokkonen on jo esihistoriallisilta ajoilta tunnettu kuitukasvina, josta on valmistettu lankaa ja köyttä. Nykyisin tiedetään jo varmasti, että kivikauden naiset ovat valmistaneet nokkosen kuidusta kalaverkkoja.

Löytöjä on melko vähän, koska nokkonen on helposti maatuva. Eläin- ja kasvikuituja hajottavat pieneliöt eivät viihdy pronssiin muodostuvien kuparisuolojen läheisyydessä ja siksi joitakin löytöjä on tehty mm. Tanskassa pronssikautisten hautalöydösten yhteydestä. Nokkosta on kasvanut luonnonvaraisena Suomen alueella jo myöhäisrautakaudella, joten oletetaan, että sitä on käytetty kuituna vähintään yhtä paljon kuin pellavaa. Nokkosesta on kudottu palttinasidoksista kangasta.

1600-luvullanokkonen on ollut Pohjolassa tärkein kuitukasvi, josta on muokattu köysiä ja karkeita verkko- ja säkkikankaita. Siitä on tehty kotimaan hienoimmat tekstiilit ja asusteet, valmistamalla siitä myös ohutta lankaa. Nokkosesta valmistetut kankaat olivat arvokkaita ja siksi yleensä vain säätyläisten yksinoikeutta. 1800-luvulla on vielä monessa maassa käytetty nokkosta kankaiden valmistukseen, mutta vähitellen se syrjäytettiin puuvillalla. Toisen maailmansodan jälkeen nokkoskuitu jäi unohduksiin puuvillan noustessa tilalle.

Kuitukasvina nokkonen on siis ikivanha ja Etelä ja Itä-Euroopassa nokkosta viljellään yhä kehruu tarkoituksiin. Etenkin italialaiset ovat pyrkineet jalostamaan pensasmaista nokkosta kuiduksi. Nepalissa valmistetaan paikallisesta nokkosesta kankaita, joista valmistetaan mm. paitoja ja housuja. Täällä sen uusi tuleminen saattaa synnyttää aivan uuden tuotannonalan: nokkosen viljelyn. Ikivanha nokkoskuitu kokeilee paluuta.

Nokkosta pidetään ihmiskunnan vanhimpana kuitukasvina, jota käytettiin jo kivikaudella ympäri maailmaa. Sitä ei tiedetä, kudottiinko tuolloin nokkoslangasta kuitua, mutta siitä syntyi kalastusvälineitä, verkkoja ja nyörejä. 1800- ja 1900-luvuilla nokkosta tuotettiin teollisesti tekstiilikuiduksi, kunnes toinen maailmansota katkaisi tuotannon. Suomessa nokkonen uinui unohdettuna tekstiilikuituna50 vuotta. Nyt nokkosesta syntyy jälleen tuotteita. Langan tuottaminen on kuitenkin kallista puuhaa, joten haasteena on kehitellä parempia kuidutustekniikoita ja kehruumenetelmiä. Tuorein yllätys on ollut huomio, etteivät nokkostekstiilit homehdu.

Nokkoskuitu on joustavampaa, kuin pellava, joten se ei rypisty niin helposti. Nokkostuotteet pitävät tuulettamisesta, kuten muutkin luonnonkuidut - kuitu pesee niin itse itsensä. Kaikki tuotteet ovat vesipestäviä. Luonnonvärjäyksen vuoksi suosittelen pesuaineita, joissa ei ole valkaisuaineita. Esimerkiksi pesupähkinät sopivat mainiosti. Huuhteluaineita ei tarvita, eikä yli 40 asteista pesuvettä.

Tuotteet siliävät kuumalla höyrysilitysraudalla. Pesun jälkeen nokkoskangas usein tuntuu kovalta, mutta se pehmenee pian silitettäessä ja käytössä.

Nokkosen ominaisuudet kuitukasvina

Nokkoskuidut ovat puhdasta selluloosaa. Kuidut saadaan kasvin varresta, kovan vahamaisen kuoren alta. Kuitukimput ovat tämän kuoren ja rungon sisällä olevan puumaisen kerroksen välissä.

Nokkoskuitu on pitkä, hento, taipuisa ja luja, erityisesti sen märkälujuus on hyvä. 100% nokkoskangas voidaan pestä vedellä, eikä se kutistu pesussa.

Käyttökelpoista kuitua on luonnonvaraisissa lajikkeissa vain 3-5% koko kasvista. Saksassa on kehitetty viljelynokkonen, jonka varresta saadaan jopa 13% kuitua.

Nokkoskankaan valmistus

Nykyisin nokkoskangasta ei valmisteta teollisesti missään. Käsinkudottua nokkoskangasta saadaan Nepalista, jossa sitä on käytetty jo vuosisatoja kotitalouksissa. Nepalin vuoristokylissä siitä on perinteisesti valmistettu vaatteita, laukkuja, patjoja sekä muita käyttötarvikkeita: Pääasiallisena raaka-aineena käytetään luonnonvaraista jättinokkosta, jonka ansiosta nokkonen uusiutuu jälleen luonnonvaraisesti.

Sadonkorjuun jälkeen varret niputetaan ja jätetään ulos muutamaksi päiväksi, jolloin poltinkarvojen vaikutus vähenee. Sen jälkeen kuidut erotetaan varresta. Ulkokuori ja sisärunko, jossa kuidut ovat, erotetaan jaloilla polkien. Kuoret jalostetaan tai jätetään kuivumaan nippuina, jotka myöhemmin liotetaan vedessä kuitujen erottamiseksi. Kuituja keitetään edelleen 2-3 tuntia pelkässä vedessä. Myöhemmin lisätään punatuhkaa, jolloin saadaan alkaali liuos. Tämä keitetty nokkonen jätetään hautumaan yön yli hiipuvalle nuotiolle. Aamulla kuidut hakataan puunuijalla, jolloin ne puhdistuvat ja loput kasvinosat sekä vaha poistuvat. Lopulta nokkoskuidut kuivataan auringonvalossa.

Kuivatut kuituniput avataan varovasti ja erotelleen. Tämän jälkeen kuidut kehrätään, yleensä värttinällä, langaksi. Värttinä korvaa rukin, koska sitä on helpompi kuljettaa mukana hankalilla ja pitkilläkin matkoilla, iltapuhteina ja kyläillessä.

Kangas kudotaan yleensä talvisin, jolloin ei ole peltotöitä, tai vapaa-aikoina. Kankaan kutominen tapahtuu perinteisin menetelmin maakangaspuilla tai selkävyö- kangaspuilla. kankaiden pituudet vaihtelevat 4-5 metriä ja leveys, selkävyökangaspuita käytettäessä, on suorassa suhteessa kutojan selän leveyteen.

Kankaiden värjäys tapahtuu yleisimmin käsityönä kasviväreillä. Väriaineet saadaan esimerkiksi granaattiomenapuun sekä pähkinäpuun kuorista, joista saadaan myös eri sävyjä. Kankaita värjätään myös kemiallisesti koneiden avulla.

Lähde: Ritva Heikkinen. "Nokkonen sisustuspainokankaana". Tekstiilisuunnittelun opinnäytetyö, EVTEK muotoiluinstituutti, joulukuu 1998

SannoDesign

Lönnrotintie 32

09220 SAMMATTI

www.sannodesign.fi